Lukupiiri

Opintopiirin erikoistapaus, jossa aihealueen määrittää tietty teema ja/tai kirjallisuus.

Lukupiiri, jossa opiskelijat kokoavat sopivan joukon, noin 8 - 10 osallistujaa, ja alustavat ja keskustelevat kustakin jakson kaunokirjallisesta teoksesta. Jokainen toimii vuorollaan sihteerinä. Sihteeri kirjaa kunkin kokoontumisen keskusteluista pöytäkirjan ja liittää siihen alustajalta saadun alustuksen tiivistelmän. Piirin päätteeksi em. dokumentit toimitetaan tentaattorille.

esimerkkitekstiä

Ks. opintopiiri

Hyviä käytäntöjä

Lukupiiri vapaaehtoisen vertaisoppimisen menetelmänä

Alunperin lukupiiri tai opintopiiri (study circle) on kehitetty 1800-luvun Ruotsissa opettajista itsenäisesti toimivina oppimisympäristöinä. Alkuperäisissä lukupiireissä luettiin fiktiivistä kirjallisuutta ja käytettiin keskustelua oppimisen menetelmänä. Lukupiiriin osallistuvat oppivat keskustelemaan ja ottamaan toisia huomioon sekä saivat mahdollisuuden tuntea yhteisöllisyyttä ja toisaalta vahvistaa omaa identiteettiään. Lukupiirillä saattoi olla johtaja, mutta opettajia ei ollut. (Bjerkaker 2003.)

Lukupiirin alkuperäisestä määritelmästä seuraakin, että lukupiiriin liittyvässä terminologiassa ei puhuta opettajista, oppilaista ja oppitunneista vaan osallistujista, piirin johtajista ja tapaamisista. Käytettävä terminologia erottaa lukupiirin mahdollisesti epämieluisana koetuista koulukokemuksista. Pitkälti lukupiirit perustuivatkin vapaaehtoisuuteen sekä haluun oppia ja keskustella muiden samaa tavoittelevien kanssa. (Bjerkaker 2003.)

Lukupiirin johtajan tärkeimpinä toimintoina voidaan pitää kahta asiaa: sitä, että hän varmistaa lukupiirin opintojen edistymisen odotetulla tavalla, sekä sitä että hän edistää positiivista sosiaalista ilmapiiriä. (Blid 2000.)

Lukupiirit ovat syntyneet demokraattisten organisaatioiden alla, joten lukupiirin toimintakin heijastelee pitkälti demokraattisia arvoja. Lukupiirin onkin tarkoitus olla demokraattinen foorumi, jossa jokaisella osallistujalla on yhtäläinen mahdollisuus jakaa omia ajatuksiaan. Ajatus vapaudesta opiskella ja oppia haluamiaan asioita kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti liittyy myös demokraattiseen vapauden käsitteeseen. (Larsson & Nordvall 2010.)

Larssonin ja Nordvallin (2010) mukaan lukupiiriin osallistuville lukupiireillä on seuraavanlaisia motivaatiotekijöitä ja merkityksiä:

  1. Aito kiinnostus lukupiirin aiheeseen.
  2. Oppiminen.
  3. Kumppanuus, lukupiiri sosiaalisena yhteisönä.
  4. Oman itsensä kehittäminen.
  5. Lukupiiri demokraattisena foorumina.
  6. Lukupiiri opiskelumuotona.

Nykyisin lukupiiriä käytetään vertaisoppimisen menetelmänä monenlaisissa ympäristöissä, kuten työpaikoilla, ja parhaimmillaan lukupiiri onkin tapa, jolla edistetään yksilöllisistä tarpeista kumpuavia oppimisen prosesseja (Oliver 1992). Lukupiiri on erityisen suosittu vertaisoppimisen menetelmä pohjoismaissa, mutta erilaisissa muodoissaan lukupiirejä käytetään myös muualla maailmassa (Larsson & Nordvall 2010).

Perinteisten vapaaehtoisuuteen perustuvien lukupiirien järjestäminen on edelleen suosittua, ja oman paikkakunnan vapaaehtoisista, fiktiiviseen kirjallisuuteen keskittyvistä lukupiireistä voi löytää tietoa esimerkiksi Lukupiirit.fi -sivustolta.

Kirjallisuustieteen opiskelijan kokemuksia lukupiiristä

Lukupiiri on tullut itselleni tutuksi kirjallisuustieteen pääaineopiskelijana jo kirjallisuustieteen peruskursseilta lähtien. Kirjallisuustieteessä osa kursseista suoritetaan perehtymällä kaunokirjallisiin teoksiin, joista voi vaihtoehtoisesti joko suorittaa tentin tai käsitellä teoksia lukupiirinä (näin siis aloittaessani kirjallisuustieteen opinnot vuonna 2011). Kirjallisuustieteellinen lukupiiri onkin näiden kurssien kohdalla hyvin lähellä vapaaehtoista, fiktiivisen kirjallisuuden käsittelyyn kokoontuvaa lukupiiriä.

Erityisesti fiktiivisen kirjallisuuden käsittelyyn lukupiiri sopiikin erinomaisesti. Lukupiireissä meillä oli aina vastuuhenkilö, ”alustaja”, joka aloitti keskustelun kulloinkin käsiteltävästä teoksesta esimerkiksi tietystä näkökulmasta lähestyen. Tähän saattoi apuna käyttää olemassa olevaa analyysia tai tutkimusta teoksista, ja esitellä näin teokselle jonkinlaista laajempaa kontekstia. Yleensä alustaja esitti myös kysymyksiä teoksesta, joiden pohjalta lukupiirissä teosta sitten käsiteltäisiin. Näin saatiin keskustelua syntymään.

Itse keskustelussa toteutuivatkin lukupiirin demokraattisuuteen ja vapauteen liittyvät arvot, sillä jokaisella oli yhtäläinen mahdollisuus kertoa ajatuksiaan, mutta toisaalta ketään ei pakotettu mihinkään. Oppimisen menetelmänä lukupiiri toimii kirjallisuustieteen kursseilla erittäin hyvin, sillä se avaa kullekin lukijalle laajempia tulkintoja kuin oman henkilökohtaisen näkemyksen teoksesta. Kunkin osallistujan omat intressit vaikuttavat tulkintaan ja teokseen suhtautumiseen, ja lukupiirin kautta saakin laajan kuvan siitä, miten erilailla yhtä teosta voidaan tulkita. Toisaalta lukupiirin parasta antia on myös se, kun porukassa huomaakin omien ajatusten kytkeytyvän tiiviisti yhteen muiden osallistujien ajatusten kanssa. Näin lukupiiri todella antaa yhteisöllisyyden kokemuksia ja samalla auttaa myös vahvistamaan osallistujan omaa identiteettiä.

Oppimisen kannalta lukupiirissä on keskeistä juuri keskustelu. Omien ajatusten ääneen argumentointi avaa myös omia näkemyksiä ja auttaa paremmin jäsentelemään omia muodostuneita käsityksiä ja toisaalta vahvistaa niitä ajatuksia, jotka ovat vielä hieman epämääräisiä. Keskustelun kautta saa suoraan palautetta omista ajatuksista muilta osallistujilta, joka edesauttaa oppimiseen liittyvää reflektointia ja omien käsitysten kriittistä tarkastelua. Jo pelkästään muiden ajatuksia kuuntelemallakin oppii, sillä niitä tulee heijasteltua kuunnellessa omia käsityksiä vasten.

Lähteet

Bjerkaker, S. 2003. The study circle - a method for learning, a tool for democracy. FACE (Forum for the Advancemend of Continuing Education) Annual Conference. Saatavilla verkossa: http://www.face.stir.ac.uk/documents/Paper109Bjerkader.pdf. (1.12.2016)

Blid, H. 2000. Learn and act with Study Circles. – Books-on-Demand, Stockholm. 87.

Larsson, Staffan & Nordvall, Henrik 2010. Study Circles in Sweden: An overview with a Bibliography of International Literature. Studies in Adult, Popular and Higher Education no 5. Linköping: Linköping University Electronic Press. Saatavilla verkossa: http://liu.diva-portal.org/smash/get/diva2:328351/FULLTEXT01. (1.12.2016)

Oliver, L. P. 1992. Study Circles: Individual Growth through Collaborative Learning. New Directions for Adult and Continuing Education. 53 (53), 85–97.

Linkkejä

Lukupiiriohje
http://www.uta.fi/yky/sos/kaytannot/suoritusohjeita/Lukupiiriohje_sosiaalitieteet.pdf
https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/Opetusmenetelmista-ja-lahestymistavoista/Opetusmenetelmat/lukupiiri
https://www.lukupiirit.fi/4

_l
Ellei toisin mainittu, tämän sivun sisällön lisenssi on Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License