Mentorointi

Mentoroinnissa tietoa ja osaamista siirretään kokeneemmalta kokemattomammalle. Mentorointia voi olla monenlaista, mutta pääasiassa se perustuu mentorin ja mentoroitavan väliseen dialogiin, joka edellyttää kontaktia. Toiminta on luonteeltaan enemmän ohjauksen kaltaista.

Hyvä mentori osaa kuunnella ja neuvoa, mutta ei tuputa omia valmiita ratkaisuja. Mentorin tulisi olla myös innostava, sillä mentorointi edellyttää mentorilta motivaatiota ja sitoutumista ohjeistaa mentoroitavaa. Onnistunut mentorointi voi olla antoisaa ja kehittävää myös mentorille, jonka saattaa tarvita ajatella mentoroidessa mentoroitavaa asiaa toisenlaisesta näkökulmasta kuin mihin on aiemmin tottunut.

Mentoroinnin perinteisessä muodossa kokeneempi osapuoli eli mentori neuvoo kokemattomampaa osapuolta, aktoria. Yksi tai useampi mentori voi opastaa kokonaista ryhmää. Ryhmän jäsenet voivat myös opastaa toisiaan, jolloin käytäntöä kutsutaan vertaismentoroinniksi.

Tyypillinen mentoroinnin sudenkuoppa on dialogin epätasapuolisuus. Jos toinen osapuoli on liian dominoiva, tavoitteisiin pääseminen voi hankaloitua tai jopa estyä kokonaan. Toinen yleinen sudenkuoppa on tavoitteiden asettamisen epärealistisuus: odotukset saattavat olla joko liian suuria tai pieniä.

Hyviä käytäntöjä

Esimerkiksi harjoittelun loppuseminaarissa harjoittelijat kertovat kokemuksistaan muille opiskelijoille.

Edellisen vuoden tuutorit opastavat uusia tuutoreita.

Mikäli jostain syystä mentoroitavan ja mentorin joko täytyy tai on mahdollista tehdä jotain asiaa yhdessä, toteutuu mentorointi usein luontevammin kuin pelkässä kertovassa muodossa. Tilanne on tosin ehkä vähemmän yleinen yliopistomaailmassa.

Hyödyllisiä linkkejä

korkeakouluosaajat.fi

Mentorointiopas 2012

_m
Ellei toisin mainittu, tämän sivun sisällön lisenssi on Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License