Pajaohjaus

Miksi

Erityisesti luonnontieteelliset aineet sisältävät paljon laskemista, ja esseiden sijasta näillä aloilla ratkotaan usein pulmia ja laskutehtäviä. Usein tehtävät ovat sellaisia, että niitä joutuu pohtimaan tuntikausia opetusmateriaalien ja googlettamisen avulla, eivätkä ne siltikään välttämättä aukea. Opiskelukavereista voi olla apua, mutta parhaiten tehtävien kanssa osaavat neuvoa vanhemmat opiskelijat, joilla kurssin käyminen on vielä tuoreessa muistissa. Varsinaisten yliopisto-opettajien kanssa ongelmana on usein se, että heidän omista opiskeluajoistaan voi olla jopa monta kymmentä vuotta aikaa, ja suoritettuna on tohtorintutkinto ja niin paljon kaikkea muuta teoreettista, että ns. opiskelijan tasolle laskeutuminen voi olla haastavaa. On vaikea muistaa, ettei esimerkiksi integrointi suju kaikilta silmät ummessa, tai ettei kaikki, minkä sanotaan opiskelumateriaalissa olevan triviaalia, ole sitä välttämättä opiskelijalle.

Opiskelijoiden kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan auttaa pajoissa muita opiskelijoita. Erityisesti matematiikassa ja tilastotieteessä asian hahmottamista auttaa, kun sitä pohtii yhdessä jonkun toisen opiskelijan kanssa. Kun jotakin asiaa tai tehtävää selittää toiselle opiskelijalle, myös oma ymmärrys asiaa kohtaan kasvaa. Toiselta opiskelijalta voi myös saada uudenlaisen näkökulman tehtävän ratkaisuun tai asian hahmottamiseen.

Miten

Tampereen yliopistossa Matematiikan ja Tilastotieteen tutkinto-ohjelmassa pajaohjaus on käytössä kaikissa periodeissa 1-3 kertaa viikossa. Opetusohjelmasta tämä löytyy nimellä Matematiikan työpaja [https://www10.uta.fi/opas/opetusohjelma/marjapuuro.htm?id=32139]. Jokaisen periodin alussa työpajan ajat ja paikat tarkentuvat opetusohjelmaan. Vaikka yleiskuvauksessa sanotaankin, että työpaja on tarkoitettu matematiikan opiskelijoille, pajaan voi tulla myös laskemaan tilastotieteen tai jonkin muun tutkinto-ohjelman laskuharjoituksia. Tosin muiden tutkinto-ohjelmien, kuin matematiikan, laskuharjoituksiin saatava apu voi olla vähäistä.

Ainakin Helsingin yliopistossa monilla matematiikan, tilastotieteen ja tietojenkäsittelytieteen kursseilla on käytössä pajamuotoinen opetus. Siinä luentoja voi olla esimerkiksi kerran viikossa, tai ei kenties lainkaan. Keskeisessä roolissa ovat pajat, joihin opiskelijat saavat mennä laskemaan harjoitustehtäviä. Vanhemmat opiskelijat kiertelevät huomioliiveihin pukeutuneena ympäri pajaluokkaa tai -tilaa, jotta heidät on helpompi tunnistaa ohjaajiksi. Opiskelijat viittaavat tarvitessaan apua ja tällöin ohjaaja tulee auttamaan tehtävien kanssa. Pajaohjauksessa keskeistä on, ettei ohjaaja anna vastausta suoraan, vaan esittää opiskelijoille tarkentavia kysymyksiä ja johdattelee sitä kautta oikean ratkaisun äärelle. Näin opiskelijat tulevat itse ratkoneeksi tehtävän ilman, että sitä on pureskeltu heille valmiiksi. Tässä on kyse vertaisoppimisesta siinä mielessä, että opiskelijat ohjaavat opiskelijoita heidän omista lähtökohdistaan. Kynnys kysyä apua on pienempi, kun ohjaajat ovat kurssilaisten opiskelukavereita, jotka vain ovat sattuneet käymään kurssin aikaisemmin ja tietävät siksi aiheesta enemmän. Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksella on pajaopetukseen tarkoitettuja pöytiä, jotka on päällystetty materiaalilla, johon voi kirjoittaa taulutussilla. Tämä helpottaa ohjausta ja kavereiden kanssa ratkaisujen miettimistä kun niitä voidaan luonnostella pöytään ja pyyhkiä sen jälkeen pois.

Mitä sitten

Yliopisto-opetusta on pidetty perinteisesti teoreettisempana kuin ammattikorkeakoulu-opetusta. Nykyään vaikuttaa siltä, että pyritään yhä enemmän ja enemmän valmistamaan myös yliopisto-opiskelijoita työelämään, aktiiviseen tiedonhakuun ja itsenäiseen ajatteluun, sekä ryhmätyöskentelyyn. Pajaohjaus tukee tätä pyrkimystä monimuotoisuudellaan. Englanninkielinen termi "flipped classroom", eli käänteinen opetus tarkoittaa sitä, että opetus ei tapahdukaan enää niin, että opiskelijat seuraavat paikoiltaan kun opettaja opettaa, vaan että opetuksessa pyritään yhä monimuotoisempiin menetelmiin. Erityisesti sillä viitataan siihen, kuinka verkossa tapahtuva opetus vapauttaa konkreettisissa opetustilaisuuksissa aikaa opiskelijoiden keskinäiselle, ja opiskelijoiden ja opettajien väliselle vuorovaikutukselle. Myös Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen perusopinnoissa käytetään paljon learning2-alustaa. Tätä kautta opetus siirtyy fyysisestä luokkahuoneesta vaikka toiselle puolelle maailmaa. Moodlen kautta voidaan välittää videoluentoja ja siellä voidaan keskustella sekä opettajien, että muiden opiskelijoiden kanssa. Lisätietoa flipped class room -tyyppisestä opetuksesta löytyy esimerkiksi Wikipedian artikkelista.

Monimuotoista opetusta edistää Helsingin yliopistossa esimerkiksi Kimmo Vehkalahti, joka opettaa Suomen ensimmäistä tilastotieteen MOOC-kurssia Johdatus yhteiskuntatilastotieteeseen. MOOC tulee englannin kielen sanoista massive open online course. Kurssille voi osallistua kuka tahansa asuinpaikasta, iästä ja koulutuksesta riippumatta. Kurssi on mahdollista suorittaa kokonaan MOOC-alustalla verkossa, mutta vaihtoehtona on myös saapua torstaiaamuisin järjestettävään pajaan.

Oma kokemukseni

Olen itse ollut kurssilla pajaohjaajana ja olen kokenut sen hyödylliseksi opetuksen muodoksi sekä opiskelijoiden, että ohjaajien kanssa. Ohjatessa oppii aina uutta, kun tulee pohtineeksi tehtäviä niin monesta näkökulmasta. Joidenkin kanssa pähkäillään ihan peruslaskutoimitusten, kuten murtolukujen kertolaskun kanssa, kun taas joidenkin kanssa mietitään vaikeampia asioita, kuten missä tilanteessa mitäkin tilastollista testiä tulisi käyttää. Jos en itse tiedä jotain, googlataan asiaa yhdessä tai kysytään toisilta ohjaajilta. Pajaopetuksessa on yleensä läsnä aina useampia kuin yksi ohjaaja, joskus jopa kurssin opettaja. Usein uudesta näkökulmasta katsominen auttaa löytämään ratkaisun tehtävään. Kaikki eivät ajattele asioita samalla tavalla, ja siksi monen ihmisen kanssa pohtiminen on yleensä parempi kuin yksin pähkäily. Ohjaajana olen usein törmännyt tilanteisiin, joissa ohjaan kokonaista kaveriporukkaa ja saan lopulta yhden henkilön saamaan juonen päästä kiinni. Kun yksi on tajunnut, mistä on kyse, hän osaa mahdollisesti selittää asian kavereilleen niin, että hekin tajuavat. Tämä on mielestäni vertaisopetuksen parhaita puolia: Osataan asettua toisen asemaan ja opettamaan asia hänelle hänen omista lähtökohdistaan. Kyseisellä Johdatus yhteiskuntatilastotieteeseen -kurssilla on ollut tapana aina tietyissä kohdin pajaohjausta käydä ratkaisuja läpi yhdessä opettajan kanssa niin, että opettaja kyselee opiskelijoilta tehtävistä ja vastailee kysymyksiin. Eli jos ohjaajan ja kavereiden kanssa pohtimisen jälkeen jotain on jäänyt vielä epäselväksi, voidaan asiaa kysyä suoraan opettajalta. Kysymyksetkin ovat usein parempilaatuisia ja siten helpompia vastata, kun niitä on vähän mietitty etukäteen. Pajojen kautta tulee itsekin jatkuvasti kerrattua perusjuttuja.

Pajaohjauksen hankalana puolena näkisin sen, jos sillä haluttaisiin kokonaan korvata perinteinen luento-opetus. Osa opiskelijoista oppii mieluiten niin, että kuuntelee asian, sitten ymmärtää sen ja tekee sen pohjalta annetut tehtävät. Toiset taas eivät välitä luennoista ja oppivat parhaiten kun saavat käydä käsiksi tehtäviin kavereiden ja ohjaajien kanssa. Eli mielestäni on tärkeää, että kaikenlaisille opiskelijoille annetaan samanlaiset ainekset oppia asia. Mitään muita haittapuolia en tällaisesta opetuksesta keksi.

Tällaista vertaisoppimista voitaisiin varmasti hyödyntää reaalimaisemmissakin oppiaineissa, kuten vaikkapa juuri informaatiotutkimuksessa. Tehtävät täytyisi vain tällöin ehkä rakentaa tämäntyyppiseen opetukseen sopivaan muotoon. Mielestäni tämäntyyppinen vertaisoppimisen muoto sopisi menetelmäksi varmasti oppiaineessa kuin oppiaineessa jos sitä vain sovelletaan kunkin aineen tarpeita vastaavaksi. Pajaohjaus toimii molempiin suuntiin myös siinä mielessä, että pajaohjaajana toimiva henkilö oppii vaihtelevien ongelmanratkaisutaitojen lisäksi myös pedagogisia taitoja.

Ellei toisin mainittu, tämän sivun sisällön lisenssi on Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License