vertaisoppiminen

Vertaisoppiminen on systemaattinen tapa oppia vertaisilta.

Vertaisoppiminen tarkoittaa oppimis- tai opettamisstrategiaa, jossa opiskelijat oppivat yhdessä toistensa kanssa tai toisiltaan ilman opettajan välitöntä interventiota. Suomessa vertaisoppimista on hyödynnetty 1970-luvulta lähtien, joten se on verrattain tuore oppimisentapa.

1)
yhteistoiminnallinen oppiminen
-erilaisia tapoja; oppimisstrategiana ryhmätyöskentely tietyn päämäärän saavuttamiseksi

2)
vertaisohjaus
-jonkun muun kuin ammattimaisen opettajan hyödyntäminen opiskelijan tai ryhmän ohjaamisessa
-ohjaajana toinen opiskelija, roolien vaihdokset ohjaajasta ohjattavaan ja päinvastoin

Miksi vertaisoppimista?

  • parempi keskittyminen oppimistilanteessa
  • kriittisen ajattelukyvyn paraneminen
  • syväoppiminen
  • korkeammat akateemiset saavutukset
  • suurempi sisäinen motivaatio oppia
  • parantunut kyky oppia näkemään asioita toisen näkökannalta
  • positiivisempi ja kannustavampi ilmapiiri oppimistilanteessa
  • opiskelun aiheuttaman stressin ja ahdistuksen väheneminen
  • parantunut asenne opittavaan aiheeseen sekä
  • parempi itseluottamus

Mahdollisia huonoja puolia?

Vertaisoppiminen tarjoaa paljon haasteita. Se haastaa oppilaita ottamaan tavanomaista enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Samalla vertaisoppiminen vaatii suhteellisen hyviä ryhmätyöskentelytaitoja. Vertaisoppiminen voi myös vaatia opiskelijalta oletettua enemmän aikaa, vaivaa sekä kykyä itsesäätelyyn. Vertaisoppimisessa vuorovaikutus on erittäin tärkeässä roolissa, ja joillekin henkilöille tämä saattaa tuottaa vaikeuksia: vaikka muuten osaisikin asiansa, oppiminen kärsii huonojen vuorovaikutustaitojen (omien tai muiden ryhmäläisten) takia. Yhtenä uhkana voi myös olla liiallinen luottaminen ryhmään, jolloin itsenäinen opiskelu jää kokonaan pois, vaikkei tämä olekaan vertaisoppimisen tarkoitus. Ryhmän sisällä vallitsevat erilaiset käsitykset ja odotukset voivat myös vaikeuttaa tehtävässä onnistumista. Huonon ohjauksen takia ryhmästä saattaa tuntua siltä, että he ovat jääneet täysin oman onnensa varaan. Tehtävät olisikin pohjustettava ja ohjattava kattavasti, jotta tällaisilta tuntemuksilta vältyttäisiin.

Opettajankin kannalta vertaisoppiminen voi olla metodina haastava. Vertaisoppimisen hyödyntäminen vie opettajaltakin enemmän aikaa ja hänen täytyy perusteellisesti perehtyä metodiin ennen sen hyödyntämistä. Arvioinnin tekeminenkin voi olla haastavaa, koska lopputuloksen lisäksi on otettava huomioon koko prosessi alusta loppuun. Ryhmän sisäinen työskentelykin on näyttävä arvostelussa, jotta niin sanotut vapaamatkustajat eivät pääse pälkähästä.

(Quarstein ja Peterson 2001, ks. Koho et al 2014)

Ks. lisää: Koho ym. 2014. Vertaisoppimisen monet muodot. http://blogs.helsinki.fi/viikinopet/files/2014/10/Vertaisoppimisen_monet_muodot_korkeakouluopetuksessa_17-29.pdf

Johanna Annalan esitys vertaisoppimisen työpajassa 10.5.2016:
https://prezi.com/ioi5qgkwjhyw/vertaisohjauksen-tyopaja-opettajille-1052016/

Ellei toisin mainittu, tämän sivun sisällön lisenssi on Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License